Olipas tänään erikoinen aamupäivä. Munihminen vaan nukkui ja nukkui tosi pitkään. Sitten kun se vihdoin heräsi mä odotin sitä sängyn jalkopäässä ja toivotin sille hyvät huomenet. Me tehdään aina niin toisillemme! Kun se herää se sanoo Huomenta Vieni! ja mä sanon sille aina samat :)

Sitten kun olis ollut leikin aika niin mitään ei tapahtunutkaan! Olin ihan että mitä ihmettä... sitten jo pyysin että voitaisko leikkiä niin se sanoi mulle Vieni odottaa. Lelu tulee pian.

Sitten odottelin taas vähän aikaa mutta kun mitään ei tapahtunut kyselin taas että joko alettais. Mutta se sanoi Vieni odottaa.

Odottelin sitten malttimielisesti ja vähän ajan päästä se lähti ulos. Ei se viipynyt kuin pari minuuttia ja voi onnen päivää, mitä sillä olikaan mukana! Vaikka kuinka monta lelua mulle!! Mun lempilelua!!!

Munihminen laittoi mun lelut veteen jotta ne kestäisi mahdollisimman pitkään. Sieltä se sitten ottaa yhden, poistaa siitä lehdet ja me leikitään! Yksi lelu kestää mun käsittelyssä yleensä päivän-pari.

Tässä mä ihmettelen mun leluvarastoa. Mikä ihana tuoksu niistä lähteekään!

Tässä mä leikin. Mulla on välilä vähän hassuja ilmeitä kun mä intoilen, hih.

Tässä on vielä video siitä kun mä leikin. Se ei kerro koko totuutta koska Munihminen kuvaa oikealla kädellä ja leikittää mua vasemmalla joten leikki ei ole kovin onnistunut koska se on oikeakätinen. Mä vähän mulkasenkin sitä siinä alussa että laitas nyt vauhtia leikkiin ja se kamera pois! :) Normaalisti me nimittäin leikitään paljon railakkaammin ja mä saan tosi hyvää kuntoilua siinä! Mutta kyllä tästä jonkinlaisen käsityksen mun lempileikistä kuitenkin saa :)

Meen nyt päiväunille, moikka kaverit!

Tykkään siitä että Munihminen on lomalla! Ehditään iltaleikin lisäksi leikkiä myös aamupäivisin. Ensin odotan että se nousee ja sitten me pian jo aletaankin leikille!

Pajunvitsa on mun lempparilelu joten sillä me leikitään paljon. Munihminen rakentaa tornin sängyn keskelle ja sitten mä hypin sen yli ja kierrän sitä kun yritän saada pajunvitsaa kiinni! Kyllä siinä kuuma tulee ja on pakko välillä tasoittaa ihan hengitystä vaikka hyväkuntoinen olenkin. Enkä muuten ole yhtään ylipainoinenkaan vaikka pahat kielet joskus muuta väittävätkin... :)

Sitten kun me on leikitty tarpeeksi mä menen nukkumaan hyvillä mielillä. Tykkään nukkua joko Munihmisen sängyssä tai sitten saunassa mun omassa punkassa. Joskus viihdyn parvekkeellakin!

Tässä mua jo haukotuttaa.

Sitten Unijukkaa moikkaamaan :)

Miro, Sami ja Mimi kyseli tulee meille perheenlisäystä. Ei ole vielä tulossa kuulemma. Munihminen sanoo että me opetellaan nyt yhdessäoloa ja annetaan mun kesyyntyä rauhassa lisää. Mutta sitten vähän myöhemmin varmasti tulee!

Olin aamulla parvekkeella vähän ulkoilemassa ennen Munihmisen töihinlähtöä. Yleensä se tulee siihen ovelle ja napsauttaa mulle sormia niin tiedän, että silloin parvekeaika on loppu ja kipitän kiireesti sisälle. Tänään se tulikin itse sinne mun luo, mä lököilin tuolissa ja meditoin. Sen mielestä olin niin söpö että se alkoi silittelemään mua vaikka sillä olikin jo vähän kiire siinä vaiheessa.

No sitten aloin tietty hyrräämään sille, kuten aina kun se silittää mua. Ja eihän se sitten enää raaskinut napsauttaa sormiaan ja rikkoa meidän poikkeuksellista aamuhetkeä. No arvatkaa mitä se teki? Nappasi mut käsiinsä ja kantoi sisälle sänkyyn!! Oli muuten ensimmäinen kerta kun se kantoi mua oikein noin pitkän matkan, varmaan kolme metriä tai jotain! Onhan se mua nostellut muutamaan otteeseen mutta tää oli ihan toista...

Se piti mua silleen etäällä vartalostaan koska jos olisinkin vaikka saanut paniikkikohtauksen niin se olis ollut huono juttu. Nyt se kantoi mua vaan käsillään että olisin voinut raapia vaan sen käsivarret! Mutta yhtään en pelännyt, olin niin meditaatioissa että olin aivan normaaliveltto ja kattelin vaan että mihin me ollaan menossa. Mun häntäkin oli ihan rauhallinen. Ehkä olisin antanut kantaa vielä pidemmällekin! Voi olla. Kauheesti se kehui mua että annan varmaan sen kantaa mua joku toinen kerta taas uudestaan.

Olisi pitänyt alunperin jo tehdä kategoria "Ensimmäinen kerta", olisin kerännyt sinne vaan just kaikkia jänniä, uusia kokemuksia. Kuten tää kantaminen. Vitsit niitä olisi jo vaikka kuinka monta!

Tulin juttelemaan mun nykyisestä ruokavaliosta - sehän muuttui jonkin verran Kirren lähdön jälkeen.

Munihminen ajatteli että hän alkaa antamaan mulle enemmän tavallista märkäruokaa mutta arvatkaa miten kävi? Mun kakka rupesi haisemaan ja multa alkoi tulla pökäleitä! Ainahan oon kakannut vaan sellaisia peukalonpään kokoisia palleroita! Muutaman kokeilukerran jälkeen Munihminen sitten uskoi että tavalliset märkäruoat ei ole hyviä mun aineenvaihdunnalle ja jätti ne shebat sun muut pois mun ruokavaliosta. Nyt kakkaan taas hajuttomia kauniita, kiinteitä palleroita!

Saan kuitenkin aina herkkuna tavallista märkistä, niinkuin tänään saan vielä illemmalla Rainbow'n kanapussia, se on ihan mun herkuista herkuinta märkistä! Sitä on kiva syödä välillä mutten kyllä pakkaslihaa tai raksuja siihen vaihtaisi :)

Mutta siis normaalisti mun ruokavalioon kuuluu kahta eri raksunaa, Virbacia ja Almo Naturea. Toi Almo Naturen raksuna on uudistunut kokonaan, se on nyt tosi laadukasta! Siinä ei ole mitään viljoja ja kuituina on käytetty ruskeaa riisiä eli ei ole turhia hiilareita! Plus että tykkään sen maustakin! Meillä on silleen että Virbac on lohta ja Almo Nature kalkkunaa. Toki saan myös näytepusseja aina välillä.

Sitten saan märkisruokana Almo Naturen purkkeja, ne onkin varmaan kaikille tuttuja :) Onhan ne kalliita muttei niitä voita laadussa mikään! Nitä syön joka päivä puolen purkin verran ja yleensä makuina on kana ja katkaravut sekä kana ja juusto. (Terveisiä sinne mun Italian kissatutuille että Almolla on vihdoin toimivat webbisivut joista näkee selkeästi kaikki makuvaihtoehdot!)

Sitten päästään mun lemppariruokaan eli pakastelihaan! Sitä syön kahdenlaista, porsaan sydäntä ja kalkkunan sisäpaistia. Kummatkin on ihan mahottoman namia ruokaa! Saan jompaa kumpaa päivittäin mutta vaan sellaisen pikkuannoksen joka kyllä täyttää hyvin mutta ei ole pääruokaa silti.

Niin että tossa on mun ruokavalio!

Syön monta kertaa päivässä. Ensin syön aamulla Almopurkkia, sitten syön raksuja kun Munihminen tulee käymään päivällä kotona, sitten kun se tulee töistä syön taas raksuja, sitten syön alkuillasta mun raakaliha-aterian, ja sitten tietty yön aikana raksunaa.

Laitan vielä pari kuvaa musta jotta muistatte minkä näköinen tyttö mä olenkaan :) Tässä oon minä ja Harry!

Ai niin, vitsi! Mun piti kertoa mitä Munihmiselle tapahtui juhannusaattona mutta kerron sen sitten vaikka ensi kerralla!

Oon niin onnellinen kun Munihminen tuli äsken kotiin! Olin sitä ovenraossa vastassa!

Se tulee lähes päivittäin kotiin katsomaan mua ruokiksella. Kas kun se on tuossa ihan vieressä töissä niin se voi! Ja aina mä odotan sitä eteisessä, tai silloin kun se tulee vähän aikaisemmin niin juoksen unipöpperöisenä saunasta hurjaa vauhtia eteiseen sitä vastaan! Sitten se nauraa ja sanoo että haluaisi saada kuvan unipöpperöisestä Vienistä!

Tänään se toi Almo Nature purkkeja mulle kun syön niitä päivittäin. Sitten me mentiin moikulle! Moikulle tarkoittaa että se menee istumaan sängyn reunalle ja mä hyppään sen viereen seisomaan ja sitten pusken sitä ja se vetää mut ihan kylkeensä kiinni ja silittelee mua kaksin käsin ja vaikka mä oon vähän niinku jumissa siinä niin en panikoi enää yhtään! Tiedän että pääsen heti pois kun haluan!

Sitten me moikutetaan oikein kunnolla niin, että mä pärjään taas muutaman tunnin ilman haleja. Saatan saada kissanminttunaminkin :)

Sitten saan ruokaa jos on tarvis ja sen jälkeen meen vähän partsille tuulettumaan, tai ainakin haistelen ikkunanraosta raikasta ilmaa ja Munihminen touhuaa omiaan. Kun se lähtee takaisin töihin se sanoo mulle enää pari tuntia Vieno, kohta nähdään taas!

Musta on tosi kiva etten joudu joka päivä olemaan vaikka 10 tuntia yksin. Sellastakin kuulemma tapahtuu kun on pitkät työmatkat eikä pääse käymään kotona päivällä.

Mulla on hyvin asiat :)

Terkkuja kaikille kamuille ja erityisesti Salaiselle Ihailijalle vieno pusku :)

Minä täällä - Pikku Vieno!

Oon miettinyt ja miettinyt että mistä alottaisin kun niin paljon kaikkea on tapahtunut enkä ole osannut päättää. Mua alkoi jo vähän masennuttaa mutta sitten Munihminen sanoi mulle: "Hassu Vieno, ei sun tarvitse mistään aloittaa, jatkat vaan siitä mihin jäit."

Just niin aion tehdäkin! En millään pysty kuromaan tätä aikaa umpeen joten kirjoitan aina siitä, mikä milloinkin on mun mielessä oli se sitten ihan uutta tai vähän vanhempaa juttua. :)

Tänään mulla onkin ihan uusi juttu, se tapahtui nimittäin vasta äskettäin... Nukuin ekan kerran Munihmisen vieressä! Joo-o! En jalkopäässä kuten yleensä vaan otettiin yhteispäikkärit niin, että lepäsin suunnilleen sen olkapään korkeudella muutaman sentin päässä siitä. Hih hih, oli jännää :) Oon mä siinä uskaltautunut muutaman kerran käymään löhöilemässä mutta oon aina siirtynyt sen jalkoihin nukkumaan.

Se luki ensin kirjaa ja mä tuijottelin sitä ja välillä se silitti mua. Sitten mä kehruutin sille oikein kunnon kehruun! Kun se laittoi kirjan pois niin me hymyiltiin toisillemme ja sitten mä vaan uskalsin nukkua siinä!

Kun se heräsi se kohottautui ensimmäisenä ylöspäin katsomaan, oonko mä vielä siinä jalkopäässä vai joko oon mennyt muualle. Vähänkö se ihmetteli kun ei nähnyt mua jalkopäässä vaan olinkin just siinä missä aiemminkin!

Tässä on kuva musta kun mä löhkään tuolissa. Moikka!

Päätin sittenkin alkaa tykkäämään mun uudesta pedistä ihan heti! Aloin nimittäin miettimään asiaa ja tajusin, ettei mulla ole ikinä ollut mitään omaa. Aina oon joutunut jakamaan kaiken joko lauman, mun pentujen, Hesy-kissojen tai Kirren kanssa. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa elämässä Ihan Oma Peti ja halusinkin ottaa sen heti käyttöön. Mä nukuin heti ensimmäisen yön siinä osittain, ja osittain MunIhmisen sängyssä :)

Tässä mä oon yöunilla mun uudessa pedissä!

Ja nämä on otettu tänään aamupäivällä kun olin päikkäreillä siinä!

Tässä mä oon pesulla ennen kun menin aamupäiväpäikkäreille!

Aamulla sattui hassuja. MunIhminen ei noussutkaan ajoissa kuten yleensä ja mun ruoat ehti loppua ihan kesken. Olin vähän että mahtaisinko uskaltaa kysyä siltä lisää vai mitenhän olis. Sitten rohkaistuin ja tassuttelin sänkyyn. Sanoin "miu-miu, Vienolla on nälkä" ja pian MunIhminen kääntyi mua päin ja silitti mua. Sitten mä puskin sen kättä ja kun se jatkoi uniaan ja vei kätensä peiton alle piiloon mä löysin sen jalan joka oli jäänyt peiton ulkopuolelle! Sitten mä puskin sitä ja se alkoi hihittämään! :D Sitten mä juoksin sen pääpuolelle ja puskin sen päätä ja sen nenään meni mun turkkikarvoja! Mutta arvatkaa nousiko se heti? No ei noussut. Lähdin jo pois sängystä ja pari minuuttia meni kunnes kuulin että se nousi ja juoksin takaisin. Sitten sain raksusia :)

Kyllä kissan elämä vaan on jännää! Tai ainakin mun elämä :)

MunIhminen piipahti tänään messukeskuksessa, siellä oli joku eläintapahtuma! Tässä on kuvia sieltä kissapuolelta:

Sitten se oli löytänyt aivan ihanan söpön kissin, jonkun sellaisen lumikengän jolla on oikeasti upean siniset silmät! Kas tälläisen:

Se oli kuulemma kamalan nätti eikä toi kuva tee sille oikeutta ollenkaan! Voisin hyvin alkaa tollaisen lumikengän kaveriksi :)

Niin ja tämä aby oli ollut kanssa aivan ihana!

Oli siellä ollut ruokaakin, rottia ja lintuja ja vaikka mitä! Tässä on pari mukavankokoista illallista:

Sain mä vähän tuliaisiakin :) MunIhminen oli päättänyt etukäteen, ettei se osta yhtä ainuttakaan petiä kun meillä on niistä jo ylitarjontaa. Joten... tietenkin se joutui ostamaan silti yhden pedin, hih hii! Ei mua haittaa, se on tosi nätti peti, saatan ruveta nukkumaankin siinä!

Ja sain mä ruokatuliaisiakin, lähinnä raksusia ja sitten muutama purkki Almoa. Siellä oli ollut Almo Nature-firman eläinlääkäri ja MunIhminen oli ostanut mulle niiden uusia holistisia raksuja maistiaisiksi. Tässä mä tarkastelen mun tuliaisia:

Ihan kivat tuliaiset - kiitos! :)