Munihminen toi pari laatikkoa mukanaan ja voitte arvata kuinka mä tykkäsin tutkia niitä!

Sitten keksin että sitä toista vois olla kiva nakerrella! Munihminen kielsi heti mutta rupesin vähän tuhmaksi kun en ihan heti lopettanut - mua hämäsi kun sillä oli kamera naaman edessä, ajattelin että jos se puhuu vaikka sille kameralle? Kyllä mä sit pian tottelin ja yritin korvata mun tuhmuutta niin, että hyppäsin kokonaan pois laatikosta - varmuuden vuoksi!

En oo sen jälkeen nakerrellut kertaakaan tota laatikkoa, en vaikka olis yö ja Munihminen nukkuis tai päivällä kun se on töissä. Että kyllä mä kuitenkin taidan olla aika kiltti :)

Tässä mä katon telkkaria Munihmisen vieressä kun se alkaa höpistä mulle. Aina vastaan sille kun se juttelee! Vaikka mulla olis ohjelma pahasti kesken niinku tässä on. Jos se vaan jaksaa jutella mulle niin mä jaksan vastailla sille, vaikka kuinka pitkään! Oon kuulemma juttutyttöjä :)

Meille voi nyt jättää taas kommentteja tänne vuodatukseen koska täällä on vihdoin, vuosien odottelun jälkeen, mahdollisuus tarkistaa kommentit ennen niiden julkaisua.

Onnellista Uutta Vuotta!

Ollaan leikitty koko aamupäivä Munihmisen kanssa! Huh huh, mua alkaa jo ramasee ja taidan mennä nukkumaan. Illalla sitten leikitään taas lisää! Sain saavillisen pajunoksia joululahjaksi joten on millä leikkiä :)

Nyt oon jo aika tottunut niihin outoihin kissan ja koirrrran ääniin joita meillä välillä kuuluu. Kyllä ne sieltä telkkarista taitaa tulla sittenkin!

Eilen niitä kuului taas paljon mutten muuta kuin päätäni nostin välillä ja heti Munihminen sanoi ettei mun tarvi välittää niistä ja jatkoin makoilua rauhallisena, tosin kuunnellen. Mutta sitten myöhemmin olikin hauskaa! Menin sohvalle lötköttää Munihmisen viereen ja huomasin, että telkkaristapa tuleekin kerrassaan mainio ohjelma! Katsoin silmä kovana pitkän aikaa sitä ja näinkin mm. pardin pennun. Se oli kallion raossa emonsa kanssa ja se emo nosteli sitä niskasta kun se meinas alkaa valumaan väärään paikkaan! Se emopardi oli tosi iso! Sitten näin toisenlaisia pardeja, ne juoksi lujaa savannilla ja niillä oli itkuraidat silmissä! Ja mitä ääniä ne päästelikään! Niiden emo oli metsästämässä niille ruokaa ja ne huuteli sitä kovasti!

Nyt alan tajuta miksi Munihminen istuu ja tuijottaa Animal Planetia jatkuvasti, sieltä tulee kivoja ohjelmia!

Eilen oli aika omituinen ilta. Meillä nimittäin kummitteli! Joo-o! Kuulin selvästi kissanpentujen hätähuutoja! Mistään en niitä löytänyt vaikka katselinkin ympärilleni ja kiertelin huoneita. Kuulin kyllä että niillä oli hätä!

Tuli omia pentuja ikävä, ties vaikka olisivat olleet ne?

Munihminen sanoi että ääni tulee telkkarista, Animal Planetissa kuulemma pelastettiin kissanpentuja seinänvälistä mutten täysin usko. Kuulosti kyllä ihan siltä että se ääni tulee meidän kodista, siihen malliin se kaikas. Mutta varmaan ne pääsi jo pinteestä kun eivät ole enää huutaneet :)

Leikattiin äsken yhdessä lihaa Munihmisen kanssa! Oli kivaa :) Se piteli veistä ja mä katselin. Paitsi että jonkun ajan päästä kun olin tarpeeksi katsellut ja haistellut sitä ihanaa tuoreen lihan ja veren tuoksua tulin niin hyvälle tuulelle, että hyppelehdin hetken ajan onnellisena lattialla! Munihmista nauratti taas kovin mun touhut mutten välittänyt yhtään!

Nyt on lihat pakkasessa ja oottelen, että josko saisin vielä tänään illalliseksi semmoista mureaa tauriinipitoista sydänlihaa :)

Mun teki tänään kovasti mieli niitä pikkuisia kissanminttunappeja joita Munihminen piilottaa aktivointipalloon mua varten. Etsin pallon lattialta ja pyörittelin sen (tyhjänä) Munihminen näkösälle. Heti se tajusi että haluan namusia! Se laittoi kuusi nappia palloon ja pallon lattialle ja sitten mä pyörittelin ne namuset esiin! :)

Kun sohva oli meidän vanhassa olohuoneessa en koskaan lötkötellyt siinä edes itsekseni, saati sitten Munihmisen kanssa. Kävin ainoastaan pyytämässä palan nachosta tai noin, sitten hyppäsin kiireesti heti pois!

Mutta nyt kun sohva on meidän uudessa olohuoneessa (vanhassa makuuhuoneessa) makuutan siinä joka ilta Munihmisen kanssa! Ihan sen vieressä! Yhtään pelkäämättä! Ja mua saa silitelläkin aina kun haluaa!

Kun yks Munihmisen ystävä oli kylässä meillä niin me leikittiin yhdessä! Se aina tykkää leikkiä mun kanssa :) Ja mä tykkään kun se haisee aina omituiselle. Se johtuu siitä että sillä on kuulemma sellanen k o i r r r a.

Aina aamuisin kun huomaan että Munihminen siirtyy eteiseen laittamaan päällysvaatteita ylleen juoksen kiireesti sen luokse. Sitten sanon että Moikka! ja nostan häntääni ja Munihminen sanoo että se tulee ihan heti kun vain kerkiää niin takas kotia Viekin luo! Sitten juoksen hakemaan jonkun lelun ja alan leikkimään. Munihminen ehtii nähdä kun juoksentelen lelun perässä tai mitä nyt ikinä leikinkään. Sillä lailla se pääsee lähtemään hyvin mielin töihin kun tietää että mulla on kaikki ok ja puuhaakin riittää!

Mutta tänään olikin toisin. Istuin vaan eteisen lipastolla ja valitin. En halunnut edes meditoida parvekkeella kuten joka normaali aamu haluan. Olin vaan että Älä mene, ethän? Munihminen silitteli mua ja mä kehräsin ja pyysin sitä jäämään. Mutta se sanoi että sen on pakko lähteä hankkimaan meille ruokarahaa mutta että ollaan koko ilta yhdessä ja suurin osa viikonlopustakin. Ja että heti kun se sulkee oven niin sillä tulee jo mua ikävä koska oon nin rakas. Muttei se mua paljoa lohduttanut. Mulla oli vaan paha mieli kun en olis halunnut että se lähtee. Katselin sitä silmiin ja yritin saada sen muuttamaan mielensä. Sitten se lähti.

Nyt se on taas kotona joten loppu hyvin kaikki hyvin! Mutta mistä ihmeestä tollainen kova ikävä voi yks kaks syntyä?

Tässä mä tutustun mun Tallinan tuliaisiin! Sain leluja, kaksi ruokakuppia ja pari pussia ruokaa. Ihan kivoi lelui!

Tässä on se nätti ruokakuppi! On se toinenkin ihan kiva muttei yhtä nätti.

Olin koko päivän yksin mutta kun Munihminen vihdoin tuli se kertoi että sillä on paljon kaikkea kivaa mulle. On kuulemma ruokakuppia, lelua ja ruokaakin!

Se oli ollut jossain tallinna-paikassa ja löytänyt sieltä mulle monia juttusia! Ne on vielä kaikki kasseissa ja pusseissa mutta yks ruokakippo on kuulemma niin poikkeuksellisen nätti että siitä ainakin tarttee ottaa kuva!

Aatella! Että Munihminen on tallinna-paikassa ja muistaa mua sielläkin?

Taas yksi lisä mun "Ensimmäistä Kertaa" -osioon. Sääli vaan ettei me koskaan tajuttu tehdä sellaista, siellä olis jo monta monituista uskallusta matkan varrelta alkaen siitä kuinka uskalsin tulla ensimmäistä kertaa olohuoneeseen kun telkkari oli auki...

Nyt uskalsin olla kaapin hyllyllä ilman että pelkäsin yhtään! Oon käynyt ennenkin kurkistamassa Munihmisen vaatekaapin eri hyllyille ja noin, mutta aina kun se on tullut niin oon kiireesti hypännyt pois. Vaikka se on kuinka sanonut että saisinkin olla siellä! En oo kuitenkaan uskaltanut :(

Mutta nyt uskalsin vihdoin! Munihminen siivosi ja yksi hylly tyhjeni niin menin sinne ja jäin köllimään vähäksi aikaa. Yhtään ei pelottanut! Kato vaikka, mun tassuista näkyy että mä leivon!

Oon tosi tyytyväinen että Munihminen muutti meidän saunaan nukkumaan! Kauan se kesti mutta vissiin se vihdoin tajusi että sauna on talon lämpimin huone talvisin ja viilein kesäisin. Niin, eikä sinne kuulu mikään metelikään kun se on niin hyvin piilossa! Ja missäs sen tunnelmallisempaa kuin paneloidussa pikkuhuoneessa? Siellähän me Kirrenkin kanssa tykättiin paljon nukkua! Että ihan kiva kun Munihminen majoittaa sitä nyt. Välillä nukun sen vieressä päänpuolella (huom. en jaloissa enää...), tai mun omassa saunapedissä, ja välillä sitten taas nukunkin kylppärin puolella. On kiva vaihdella petejä ja asentoja :)

Munihminen hommasi oksasakset jotten jäisi ilman tuoretta lelua niin helposti! Niillä on helppo näpsäistä oksa poikki siististi ja tuoda se mulle kotiin leikkikaveriksi. Yöksi oksa laitetaan keittiön veteen altaaseen jotta se ei kuolisi niin nopeasti. Siinä se saa olla rauhassa omissa oloissaan, yhtään en koske siihen! Et usko vai?

Ensimmäisen kerran kun Munihminen laittoi oksan lavuaariin veteen niin hyppäsin heti siihen vierelle että onpas vänkää, mun oksaleikkikaveri ja vielä vedessä! Mutta sitten Munihminen sanoi etten saa koskea oksaan kun se on altaassa joten en ole ikinä sen jälkeen koskenut! En vaikka se oksa on siinä altaassa aina päivätkin kun Munihminen on töissä. Ihan on samassa asennossa kuin mihin se aamulla jäikin! Että niin kiltti tyttö minä oon! :))

Munihminen tuli yllättämään mut kesken unien! Se räppäsi valot päälle pimeeseen kylpyhuoneeseen ja mä heräsin siihen. Mua alkoi haukotuttamaan ja se otti kuvan musta. Melkein kerkesin haukotella loppuun asti mutten ihan, kieli jäi suun ulkopuolelle! Mä näytän ihan uniselta vauvalta :)

Onpas pimeää ja sateista! Ei paljon viitsi parvekkeellakaan olla tällä kelillä vaikka meillä lasit onkin. Kaikkein tylsintä on kuitenkin se, että linnut piilottelee jossain sateensuojassa! En ole nähnyt yhtään harakkalintua, varislintua, viherpeippolintua tai ketään muutakaan lintua tänään. Enkä eilen. Mutta ehkä huomenna jo paistaa taas!